ILTASANOMAT 13.5.1994 Kenelle lapset kuuluvat? "
Lapset eivät kuulu meille" vastattiin valtiovarainministeriöstä,
kun YK:n Lapsen oikeuksien yleissopimuksen toteutumista seuraava
työryhmä pyrki selvittämään, miten
lasten ja nuorten tarpeet oli eri hallinnonaloilla otettu huomioon
Suomessa.
Tämä vastaus kuvaa sitä välinpitämättömyyttä,
jolla yhteiskunnassa monesti lapsiin ja nuoriin suhtaudutaan. Lapsinäkökulma
puuttuu päätöksenteossa
valitettavan usein eikä päätöksiä tehtäessä aina
harkita, mitä ne lasten ja nuorten kannalta merkitsevät.
Tuntuu siltä kuin päättäjillä ei
olisi totuudenmukaista kuvaa siitä, minkälaiseksi
lapsiperheiden arki säästötoimien myötä on
muodostunut. Useat lapsiperheet kamppailevat suurissa vaikeuksissa
verojen kiristyessä,
julkisten palveluiden supistuessa ja niiden omavastuuosuuksien
noustessa tai työttömyyden kohdatessa. On lukuisia
perheitä,
joissa aivan välttämöttömistäkin
menoista on jouduttu luopumaan, puhumattakaan lasten kehittävistä harrastuksista.
On myös perheitä, joissa raha ei enää riitä monipuoliseen,
ravitsevaan ruokaan ja vaatteisiin. Koulujen ja kirjastojenkin
toimintamahdollisuuksia on tuntuvasti kavennettu ja yleinen
mieliala muuttunut masentuneemmaksi. Työssäni neuvolassa
ja vastaanotolla näen, miten
lapset ovat tulleet rauhattomammiksi ja ahdistuneemmiksi.
Heidän
ongelmansa purkautuvat käytöshäiriöinä,
unihäiriöinä ja jopa somaattisina vaivoina.
Kouluissa ovat oppilaiden oppimisvaikeudet lisääntyneet
mutta siitä huolimatta
on opetustunteja jouduttu vähentämään
ja ehkä kokonaan
luopumaan tukiopetuksesta ja muista tärkeistä toiminnoista,
kuten koulupsykologin palveluista. Kouluterveydenhuollon
piirissä tavataan
yhä useammin lapsia, joilla on hoitamattomia sairauksia.
Perheen yleisestä lamaannuksen tilasta kielii sekin,
jos lasten puhtaudesta ei kotona juuri huolehdita. Lasten
ja nuorten keskuudessa tehdyissä haastatteluissa
on ilmennyt, että perheessä vallitseva masentunut
mieliala ja kärjistyneet ihmissuhteet ahdistavat heitä kaikkein
eniten. Nyt olisi tärkeätä että vanhemmat
kaikista vaikeuksistaan huolimatta saisivat voimia olla niin
vahvoja aikuisia,
että lapset saisivat olla lapsia ja saisivat kasvaa
ja varttua henkisesti suotuisissa oloissa. Lasta kohtaan
on väärin,
että hänen harteilleen sälytetään
liian paljon huolia jokapäiväisestä toimeentulosta.
Toki hänen tulee olla tietoinen perheen tilanteesta
mutta lapsi saattaa kuitenkin helposti tuntea jopa syyllisyyttä perheen
vaikeuksista, jos hänen kanssaan jaetaan kaikki arkipäivän
ankeudet ja epävarmat tulevaisuuden näkymät.
Olisi myös tärkeätä että perhe tukisi
lapsen monipuolista kasvua ohjaamalla häntä kehittävien
harrastusten pariin. Monet harrastukset eivät vaadi
paljonkaan varoja, kunhan vain jaksaa ottaa niistä selvää. Monet
perheet ovat tänä päivänä riippuvaisia
ulkopuolisesta tuesta. Kun perheellä on vaikeuksia,
tulisi ystävien, naapureiden ja sukulaisten uskaltaa
entistä herkemmin
tarjota apuaan. Aikuisten soisi myös kokevan että he
ovat yhteisvastuullisia asuinalueensa lapsista ja nuorista.
Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa todettiin että nuoren
syrjäytymisen
saattoi estää jos hänellä oli yksikin
kantava ihmissuhde ja jokin jatkuva harrastus. Tämän
ajan hyviin ilmiöihin kuuluu onneksi se, että ihmisten
yhteisöllisyys on selvästi lisääntynyt
ja yhteisvastuun tunne kasvanut. Jokainen yksilö joutuukin
nyt ja vastaisuudessa ottamaan yhä enemmän vastuuta
itsestään, perheestään
ja kanssaihmisistään. Tämä ei kuitenkaan
vähennä niitä velvoitteita,
joita julkiselle vallalle on asetettu. Päättäjillä on
yhä vastuu lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta.
Nyt tarvittaisiin pikaisesti sellaisia päätöksiä,
jotka helpottaisivat lapsiperheiden elämää ja
toimeentuloa. Kansakuntamme selviytymisen ja tulevaisuuden
kannalta on välttämätöntä,
että sen pienimpien rakennusyksiköiden, perheiden,
perusturva taataan ja että sitä kehitetään.
On huolehdittava perusterveydenhuollosta, neuvolatoiminnoista
ja lasten päivähoidosta.
On myös taattava tasa-arvoinen mahdollisuus koulutukseen,
tietoon ja kulttuuriin. Parhaillaan vietetään YK:n
julistamana Perheen Vuoden teemaviikkoa. Lasten ja nuorten
perheiden tulee olla yhteiskunnan
erityisessä suojeluksessa, jotta ne suoriutuvat tärkeimmästä tehtävästään,
uuden sukupolven kasvattamisesta tasapainoisiksi, vastuuntuntoisiksi
ja luoviksi kansalaisiksi. Hyvin koulutettuina he pystyvät
itse vaikuttaa elämänsä kulkuun, heillä on
kykyä ja halua tehdä työtä ja yrittää.
Lapsille tulee kaikin keinoin turvata onnellinen lapsuus
ja sellainen kasvuaika, josta he saavat tukeavat eväät
elämäänsä varten. Laura Finne-Elonen Terveyskeskuslääkäri Mannerheimin Lastensuojeluliiton
Uudenmaan piirin puheenjohtaja |
|
Flyer
Linjasaneerauksen p��tösjuhlat
Töölöl�inen 31.3.2019 Laura-Finne Elonen hoitaa perheitä jo neljännessä sukupolvessa
Helsingin Sanomat 5.11.2013. Vain tilaajille. Laura Finne-Elonen toiselle kaudelle International Council of Womenin varapuheenjohtajana ja tunnustuspalkinto
Lehdistötiedote 5.10.2006 Putinin luona teellä Equality
in the EU - Present and Future
AEGEE Seminar “Gender Issues in Europe”,
Helsinki 25 March, 2004 Laura Finne-Eloselle tukikirjeitä ulkomaisilta
vaikuttajilta
Lehdistötiedote 12.6.2004 Venäläisetkin
naiset tukevat Lauraa
Venäjän naisten kattojärjestön,
2 miljoonan jäsenen Women's Union of Russian, puheenjohtajan ja
kansainvälisten asioiden sihteerin kirje 24.5.2004. Minun Topeliukseni
Kalevalaisten naisten liiton jäsenlehti
Pirta 1/1998 Ministeriö syrjäytti naiset
Emu-työryhmästä
Mielipidesivut Helsingin sanomat 15.
tammikuuta 1997 Naisten osuus maanpuolustustyössä
Maanpuolustus-lehti : Juhlanumero- Suomi
80 vuotta Nuoret ja eläkeläiset tärkeä voimavara
Mielipide-sivu Kaleva 4.1.1996: Työntekijöille samat mahdollisuudet
Hs mielipidesivu 19.8.1995 Avohoitoon heitteille? (mies ja paperikassi)
HS Mielipidesivu 10.9.1994 Kenelle lapset kuuluvat?
Iltasanomat 13.5.1994 Lapsi kaksikielisessä kulttuurissa
Lastenkulttuuri-julkaisu Tyyris Tyllerö 4/94 Huonontuvatko naisten ihmisoikeudet
- Mistä Pekingissä on kyse? Tiede varhaiskasvatuksessa syventää päivähoidon
sisältöä
STAKES: Dialogi: Lapsi ja tiede |