STAKES:DIALOGI:
LAPSI JA TIEDE
Tiede varhaiskasvatuksessa syventää päivähoidon
sisältöä "Ä
lä kysy, ei isäkään tiedä" , vastasi
eräs isä hätäisesti pojalleen, kun tämä neuvolassa
osoitteli verenpainemittaria etusormi innosta väristen. Tuo
6-vuotias poika oli ikäluokkansa, esikouluikäisten,
oiva edustaja: utelias, huomiokykyinen sekä oudossakin
ympäristössä estottoman
kiinnostunut kyselijä. Kuusivuotiaat palavat halusta saada
neuvolakäynnin yhteydessä tutkia miten verenpainemittarin
elohopeapatsas nousee ja laskee ja miten koko mittari oikein
toimii. Heistä on jännittävää kuunnella,
miten sydän lyö ja verrata sydänääniä keuhkoputkien
kohinaan ja vatsasta kuuluviin kummallisiin kurahduksiin. Näin
tietoisuus omasta kehosta laajenee. Oma kasvu ja kehitys kiinnostavat
jo pieniä lapsia. He haluavat tietää, kuinka
pitkiä ja
painavia he ovat ja milloin heistä tulee yhtä isoja
kuin isä tai äiti. Lapset ovat tarkkoja havainnoimaan
nuorempien sisarusten kehitystä ja monta mukavaa keskustelua
on käyty
mm. siitä, mitä kaikkea perheen vauva jo osaa ja
ymmärtää. Esikouluikäisten tiedonhalu on
valtava. Vanhemmat ja muut lasten kanssa tekemisissä olevat
aikuiset saavat jatkuvasti ottaa kantaa hyvinkin visaisiin
kysymyksiin. Emme voi, kuten tuo
mainitsemani isä, vain kuitata asiaa olan kohautuksella
tai jopa ajattelemalla, että lapsen ei tule tietää enemmän
kuin aikuisten. Meidän tulee voida yhdessä syventyä lasten
pulmiin ja etsiä niihin vastauksia. Kouluikäisiä varten
on toimitettu paljon omia tietoteoksia mutta myös pienemmille
lapsille on tarjolla runsas valikoima eri aiheisia kuvitettuja
tietokirjoja. Niistä voi oppia tuntemaan vaikkapa lentokoneen
rakenteen tai merenpohjan eläimistön. Monet historialliset
tapahtumat kuten viikinkien retket ja elämä muinaisessa
Troijassa tai Egyptissä esitetään kiehtovalla
tavalla. Lapsia kiinnostavat tapahtumat "ennen vanhaan" ja
niinpä myös
Koiramäki-kirjat kuluvat lasten käsissä. Olisi
hyvä,
jos kaikki lapset jo varhain oppisivat käyttämään
kirjastoa ei vain viihdekirjallisuuden varastona , vaan myös
tietolähteiden aarreaittana. Lapset tekevät mielellään
retkiä museoihin,
joissa he voivat tutustua kaikenlaisiin koneisiin ja vekottimiin
ja saada tietoa eläinten elämästä. He
haluavat päästä koskettelemaan valtavan suurten
dinosaurusten luurankoja ja tahtovat tirkistellä pikkuruisia ötököitä suurennuslasin
läpi. He haluavat tietää lisää avaruudesta
ja planeetoista samoin kuin katinkullasta, joka kiiltää joen
pohjalla. Lapset ovat kiinnostuneita myös arkeologiasta
ja niinpä esimerkiksi kivikautinen asuinpaikka, joka
on rekonstruoitu Ahvenanmaalla, on lasten mielestä erityisen
jännittävä.
Lapset ovat todella monipuolisia tiedon kuluttajia. Kaikkein
mielenkiintoisinta ja hauskinta on kuitenkin itse päästä tutkimaan
ja kokeilemaan. Tähän onkin ollut erinomainen mahdollisuus
Tiedekeskus Heurekassa toimivassa lasten laboratoriossa.
Magneettiset ilmiöt, äänten synty, sähkö ja
vesi ovat aina kiehtoneet lapsia ja monen lapsen joululahjalistalla
on kemistin
välineet, joilla he voivat tehdä ihan omia kokeita.
Oma poikani toivoi kerran pientä väkipyörää,
koukkua ja köyttä ja hän tutki sitten todella
innokkaasti tämän välineistön avulla
erilaisten esineiden nostamista ja siirtelemistä. Päiväkodeissa
ja päiväkerhoissa on perinteisesti
leikitty vesileikkejä, käyty metsässä,
tarkkailtu eläimiä, kerätty kiviä ja
tehty paljon muuta mukavaa. Mutta päiväkodissa
olisi varmasti myös
mahdollisuus perehtyä eri tieteenalojen ja perusilmiöiden
tutkimiseen tarkan ja pitkäjänteisen suunnitelman
mukaan.
Tutkimuskohdetta valittaessa on tärkeätä että lapset
itse saavat määritellä ne kysymykset mihin he haluaisivat
perehtyä. Tätä kautta kannustetaan ja opetetaan
lapsia aktiivisiksi tiedon hankkijoiksi ja itsenäisiksi ajattelijoiksi.
Esimerkkinä tällaisesta päiväkodissa
tapahtuvasta tutkimustyöstä on Kirkkonummella tehty
vesitutkimus. Lapsilta kysyttiin, mitä kaikkea he haluaisivat
vedestä tietää ja
tuloksena oli valtavasti vaativia kysymyksiä mm. ukkosesta,
haihtumisesta, purojen, järvien ja saarien synnystä sekä veden
juomakelpoisuudesta. Eri aiheita on tämän jälkeen
tutkittu pienryhmissä tarkemmin. Aikuisten osuutena
on ollut lasten omaehtoisen ja aktiivisen tutkimisen sekä leikin
edellytysten luomisessa. Päiväkodin
henkilökunta on kuvannut myös omaa oppimistaan
erittäin
antoisaksi tämän tutkimusprosessin kuluessa.
Luonnon ja ympäristön tutkimisesta kiinnostuneilla
päiväkodeilla
on jo 25 vuoden ajan ollut käytössään
ruotsalaisen Gösta Frohmin kehittämä Skogsmulle-
(Metsämörri)
ohjelma. Tämän ohjelman avulla ohjataan lapsia
järjestelmällisesti
tutustumaan ympäröivään luontoon, sen
kasvistoon ja eläimistöön. Lapset voivat esimerkiksi
rajata maastosta pienen "luontoruudun" ja seurata
siinä kasvien
kasvamista ja eläimistön vaihtumista eri vuodenaikoina.
Kun lapset löytävät luonnosta eläinten
jälkiä,
he yrittävät salapoliiseina päätellä mitä eläimiä alueella
on liikkunut. Tarkkaillessaan muurahaiskeon työlästä rakentamista
ja ymmärtäessään miten hitaasti vaikkapa
sammal ja puut kasvavat he oppivat kunnioittamaan luontoa
ja haluavat
suojella sitä. Luontoa tutkiessa tulevat kuin itsestään
esille syvälliset
kysymykset syntymisestä, elämästä ja
kuolemasta. Luonnossa selviää myös auringonvalon
merkitys kasvullisuudelle ja auringonvaloa tutkittaessa voidaan
pohtia, miten ja miksi vuorokauden
ja vuoden ajat vaihtelevat. Yhdessä voidaan hämmästellä sitä,
miksi sinivuokko muuttuu muurahaiskeossa punaiseksi. Yksi
kysymys johtaa seuraavaan ja tuloksena syntyy yllättäviä ajatusseikkailuja. Sipoolaisessa
Västerskogin päiväkodissa on jo kymmenisen
vuoden ajan toteutettu "Skogsmulle" -ohjelmaa.
Osa tämän
päiväkodin lapsista siirtyy peruskouluun Söderkullan
koulukeskukseen, jossa ensi syksynä aloitetaan Sipoon
joki -niminen projekti. Koulukeskuksen suomen- ja ruotsinkielinen
ala-
aste alkavat yhteistyössä tutkia jokilaakson eläimistöä,
kasvistoa ja joen ympäristössä tapahtuvia
muutoksia. Oppilaat perehtyvät joen historiaan haastattelemalla
vanhoja ihmisiä ja tallentavat jokimaisemaa kuvaamalla
ja piirtämällä.
Jokainen oppilas saa myös kerran kouluaikanaan osallistua
kanoottiretkeen joella. Veden laatua seurataan ja pyritään
tekemään yhteistyötä maanviljelijöiden
ja teollisuuden kanssa. Kaikki tutkimustulokset tallennetaan
tietokoneelle seuraavien vuosiluokkien perustiedostoksi. Sipoon
Joki - projekti on hyvä esimerkki siitä, miten
päiväkodissa saavutetut oppimisvalmiudet ja -tulokset
voidaan saumattomasti hyödyntää myös
alkuopetuksessa. Osallistujat saavat varmasti hyvän
otteen koulussa opetettaviin aineisiin kuten historiaan,
maantietoon, kemiaan ja biologiaan,
kun he joutuvat alusta alkaen soveltamaan niitä myös
käytännössä. Vastaavanlaisia projekteja
voisi hyvin kehitellä esi- ja alkuopetuksen yhteistyönä myös
muita tieteen aloja hyväksi käyttäen. Tiede
varhaiskasvatuksessa laajentaa ja syventää päivähoidon
sisältöä ja antaa tutkimisen riemua sekä lapsille
että aikuisille. Tavoitteena on ennen muuta lasten toiveiden
mukainen ja heidän ehdoillaan tapahtuva seikkailu tiedon
ja tieteen maailmassa. Näin voidaan esikouluikäisten
etsivää vaihetta
käyttää oikealla tavalla hyväksi ja edistää luovuuden
kehittymistä. Tällöin lapsi pystyy vastakin
vastaanottamaan ja arvioimaan erilaisia vaikutteita ja uutta
tietoa. Koko elämänsä ajan
hän on myös valmiimpi ja avoimempi seuraamaan tieteen
uusia ja jännittäviä aluevaltauksia. Otollinen
ilmapiiri suosii puolestaan myös uusien tutkijapolvien
kehittymistä. Lapsi pohtii, kyselee ja etsii syitä eri
ilmiöihin. Meidän
vanhempien, kasvattajien, päivähoitohenkilökunnan
ja muiden lapsen kanssa vuorovaikutuksessa olevien aikuisten
etuoikeutena on kannustaa häntä tutkimaan, kokeilemaan
ja löytämään
vastauksia.
Tämän tapahtumaketjun kautta lapsen kokemusmaailma
rikastuu ja siihen liittyy etsimisen jännitys ja löytämisen
ilo. Ilosta syntyvän tyydytyksen tunteen me aikuiset,
varhaiskasvattajat, saamme jakaa lapsen kanssa. Laura Finne-Elonen Yleislääketieteen erikoislääkäri Mannerheimin
Lastensuojeluliiton Uudenmaan Piirin puheenjohtaja |
|
Flyer
Linjasaneerauksen p��tösjuhlat
Töölöl�inen 31.3.2019 Laura-Finne Elonen hoitaa perheitä jo neljännessä sukupolvessa
Helsingin Sanomat 5.11.2013. Vain tilaajille. Laura Finne-Elonen toiselle kaudelle International Council of Womenin varapuheenjohtajana ja tunnustuspalkinto
Lehdistötiedote 5.10.2006 Putinin luona teellä Equality
in the EU - Present and Future
AEGEE Seminar “Gender Issues in Europe”,
Helsinki 25 March, 2004 Laura Finne-Eloselle tukikirjeitä ulkomaisilta
vaikuttajilta
Lehdistötiedote 12.6.2004 Venäläisetkin
naiset tukevat Lauraa
Venäjän naisten kattojärjestön,
2 miljoonan jäsenen Women's Union of Russian, puheenjohtajan ja
kansainvälisten asioiden sihteerin kirje 24.5.2004. Minun Topeliukseni
Kalevalaisten naisten liiton jäsenlehti
Pirta 1/1998 Ministeriö syrjäytti naiset
Emu-työryhmästä
Mielipidesivut Helsingin sanomat 15.
tammikuuta 1997 Naisten osuus maanpuolustustyössä
Maanpuolustus-lehti : Juhlanumero- Suomi
80 vuotta Nuoret ja eläkeläiset tärkeä voimavara
Mielipide-sivu Kaleva 4.1.1996: Työntekijöille samat mahdollisuudet
Hs mielipidesivu 19.8.1995 Avohoitoon heitteille? (mies ja paperikassi)
HS Mielipidesivu 10.9.1994 Kenelle lapset kuuluvat?
Iltasanomat 13.5.1994 Lapsi kaksikielisessä kulttuurissa
Lastenkulttuuri-julkaisu Tyyris Tyllerö 4/94 Huonontuvatko naisten ihmisoikeudet
- Mistä Pekingissä on kyse? Tiede varhaiskasvatuksessa syventää päivähoidon
sisältöä
STAKES: Dialogi: Lapsi ja tiede |